Jag. I. Yo. Minä.

Jag tänkte jag ska skriva på svenska därför jag har inte skrivit ingenting på svenska efter gymnasiet. Och jag tror det finns anledning.. Jag kan inte minnas ingen ord - eller grammar! :D okej, det är bättre att jag skriva på finska här ytterligare. 

Or should I write in english? I don't think so, because my english is terrible too! Maybe I should use these languages more and then some day I'm self-confident enough to use these in public.  

Hablo español tambien, pero no muy bien. Es por eso que yo no escribo más en español. :D

Okei, hienoa! Pitäisköhän tosiaan puhua ja KIRJOTTAA noilla kielillä enemmän! Ihan järkyttävää miten vähän sitä enää muistaa mistään mitään, kun ei joudu pääse käyttämään niitä. Ja juuh, ei varmaan edes tarvitse mainita mistään virheistä, uskon niitä olevan mutta se ei nyt ollut tässä se pointti :D.

 Tykkään hirmusti kielistä, mutta oon aina ollu surkee oppimaan niitä. Kaikki juontaa varmasti juurensa ala-asteelle, jolloin meidän englanninopettajamme oli suorastaan surkea, eikä hänellä ollut kummoista motivaatiota ja innostusta opettaa kyseistä kieltä kunnolla. Yläasteella kaikki olikin todella vaikeaa, vaikka numerot mulla olikin ihan ok silloin. Preppasin vaan kunnolla kokeisiin ja sen jälkeen unohdinkin kaiken.

 Ruotsin kieleen mulla oli valmiiksi jo sellainen asenne, etten halua sitä oppia. Ihan niin kuin periaatteessa, koska ruotsi on blää! No nyt kaduttaa, ja aika paljon. Ei sillä että ruotsilla nyt niin kauhesti mitään tekisin sinänsä, mutta olisihan se nyt hienoa sitä osata, kun sellainen mahdollisuus on vielä tarjottu. Ja olisi siitä kai ollut vähän hyötyä viime viikon Tukholman reissulla ;)

Kielitaitoisia ihaillen päätin vielä lukiossa kokeilla espanjaa, joka kuulostaa aivan ihanalta! Alkuun se sujuikin ihan kivasti, mutta heti kun päästiin aikamuotoihin niin meikä pomppas kurssilta pois - ei kiitos, liian vaikeeta ja nyt ei ole motivaatiota ottaa tällaisia haasteita. Tyhmä, tyhmä, tyhmä..

Jos nyt pääsisin antamaan terveisiä Tanja 9v:lle niin kehottaisin oikeasti panostamaan siihen englantiin vaikka opettaja ei miellyttänytkään! Ja samaten sanoisin Tanja 13v:lle, että ruotsi on oikeesti ihan jees, eikä siitä ole mitään haittaa jos osaa sitä! Ja kolmanneksi vielä Tanja 16v:lle - älä luovuta heti jos joku tuntuu vaikealta, vaan panosta siihen vielä enemmän ja tee TÖITÄ sen eteen. Lukiossa tosin jouduin tekemään aika paljonkin töitä opintojen eteen, toisin kuin monet kaverini silloin. Pänttäsin ja luin jotta pärjäsin, joten ehkä kaikkeen ei vain riittänyt energiaa tuolloin, ja tällöin kärsi mm. kieltenopiskelu. Lisäksi tällöin saattoi myös kiinnostaa vähän enemmän muut jutut, kuten kaverit ja poikaystävät ym..

Hmm, en tiedä mistä innostus tähän tekstiin tuli - ehkä päättyvästä keväästä ja tulevista ylioppilaista? Ehkä mietteistä omien jatko-opintojen suhteen (tai lähinnä jatko-opinnottomuuden suhteen)? Vaiko ylipäätään eri kielistä viimeisimmän reissun seurauksena? Ainahan voi koettaa opiskella kotona itsenäisesti (hah, montakohan kertaa olen espanjankin aloittanut kotona uudelleen ja edennyt max. lukuun 3) tai mennä esimerkiksi kansanopistoon opiskelemaan. Kaipa tätäkään on turha murehtia jos en sen eteen mitään tee.

Mutta tuntuuko kieltenopiskelu nyt tärkeältä? No ei. Tällä hetkellä tärkeimmältä tuntuu ruokavalio, liikunta, terveys, työt.. Voi olla että opiskelut on mun osalta opiskeltu - toistaiseksi. Katsotaan sitten joskus aikaisintaan muutaman vuoden päästä uudelleen miten on. Nyt olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen ja koitan nauttia siitä mitä on, eikä sitä mitä voisi olla. Näin on hyvä.