Jag. I. Yo. Minä.

Jag tänkte jag ska skriva på svenska därför jag har inte skrivit ingenting på svenska efter gymnasiet. Och jag tror det finns anledning.. Jag kan inte minnas ingen ord - eller grammar! :D okej, det är bättre att jag skriva på finska här ytterligare. 

Or should I write in english? I don't think so, because my english is terrible too! Maybe I should use these languages more and then some day I'm self-confident enough to use these in public.  

Hablo español tambien, pero no muy bien. Es por eso que yo no escribo más en español. :D

Okei, hienoa! Pitäisköhän tosiaan puhua ja KIRJOTTAA noilla kielillä enemmän! Ihan järkyttävää miten vähän sitä enää muistaa mistään mitään, kun ei joudu pääse käyttämään niitä. Ja juuh, ei varmaan edes tarvitse mainita mistään virheistä, uskon niitä olevan mutta se ei nyt ollut tässä se pointti :D.

 Tykkään hirmusti kielistä, mutta oon aina ollu surkee oppimaan niitä. Kaikki juontaa varmasti juurensa ala-asteelle, jolloin meidän englanninopettajamme oli suorastaan surkea, eikä hänellä ollut kummoista motivaatiota ja innostusta opettaa kyseistä kieltä kunnolla. Yläasteella kaikki olikin todella vaikeaa, vaikka numerot mulla olikin ihan ok silloin. Preppasin vaan kunnolla kokeisiin ja sen jälkeen unohdinkin kaiken.

 Ruotsin kieleen mulla oli valmiiksi jo sellainen asenne, etten halua sitä oppia. Ihan niin kuin periaatteessa, koska ruotsi on blää! No nyt kaduttaa, ja aika paljon. Ei sillä että ruotsilla nyt niin kauhesti mitään tekisin sinänsä, mutta olisihan se nyt hienoa sitä osata, kun sellainen mahdollisuus on vielä tarjottu. Ja olisi siitä kai ollut vähän hyötyä viime viikon Tukholman reissulla ;)

Kielitaitoisia ihaillen päätin vielä lukiossa kokeilla espanjaa, joka kuulostaa aivan ihanalta! Alkuun se sujuikin ihan kivasti, mutta heti kun päästiin aikamuotoihin niin meikä pomppas kurssilta pois - ei kiitos, liian vaikeeta ja nyt ei ole motivaatiota ottaa tällaisia haasteita. Tyhmä, tyhmä, tyhmä..

Jos nyt pääsisin antamaan terveisiä Tanja 9v:lle niin kehottaisin oikeasti panostamaan siihen englantiin vaikka opettaja ei miellyttänytkään! Ja samaten sanoisin Tanja 13v:lle, että ruotsi on oikeesti ihan jees, eikä siitä ole mitään haittaa jos osaa sitä! Ja kolmanneksi vielä Tanja 16v:lle - älä luovuta heti jos joku tuntuu vaikealta, vaan panosta siihen vielä enemmän ja tee TÖITÄ sen eteen. Lukiossa tosin jouduin tekemään aika paljonkin töitä opintojen eteen, toisin kuin monet kaverini silloin. Pänttäsin ja luin jotta pärjäsin, joten ehkä kaikkeen ei vain riittänyt energiaa tuolloin, ja tällöin kärsi mm. kieltenopiskelu. Lisäksi tällöin saattoi myös kiinnostaa vähän enemmän muut jutut, kuten kaverit ja poikaystävät ym..

Hmm, en tiedä mistä innostus tähän tekstiin tuli - ehkä päättyvästä keväästä ja tulevista ylioppilaista? Ehkä mietteistä omien jatko-opintojen suhteen (tai lähinnä jatko-opinnottomuuden suhteen)? Vaiko ylipäätään eri kielistä viimeisimmän reissun seurauksena? Ainahan voi koettaa opiskella kotona itsenäisesti (hah, montakohan kertaa olen espanjankin aloittanut kotona uudelleen ja edennyt max. lukuun 3) tai mennä esimerkiksi kansanopistoon opiskelemaan. Kaipa tätäkään on turha murehtia jos en sen eteen mitään tee.

Mutta tuntuuko kieltenopiskelu nyt tärkeältä? No ei. Tällä hetkellä tärkeimmältä tuntuu ruokavalio, liikunta, terveys, työt.. Voi olla että opiskelut on mun osalta opiskeltu - toistaiseksi. Katsotaan sitten joskus aikaisintaan muutaman vuoden päästä uudelleen miten on. Nyt olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen ja koitan nauttia siitä mitä on, eikä sitä mitä voisi olla. Näin on hyvä.

It's freeeezing out there!

Hitaat aamut on ihan parhaita. Silloin on parasta syödä hitaasti pitkällä kaavalla aamupala ja lukea samalla kirjaa tai katella jotain kivaa ohjelmaa. Tällä kertaa aamupalaksi valikoitu kauraleipää (jossa ei ole yhtään vehnäjauhoja!), persimon, chia-siemeniä soijajogurtilla ja pähkinöillä sekä vihreetä teetä. Joo, vaikka ruokahalu on aika hyvä tällä hetkellä ton liikunnan lisääntymisen myötä, niin en kyllä jaksanu syödä kaikkea :D Toinen leipä ja persimon sai odotella seuraavaa masun murinaa.

Pakkasta on riittäny viime päivinä, mutta niin on myös aurinkoa! Luonto on juuri nyt niin upea, kun puut on lumen peitossa ja kaikki kiiltelee auringon kylpiessä hangilla. Valtavan upean näköstä, eikä sitä pysty mitenkään kuvailemaan ellei itse näe.

Haaveilin jo viime vuonna suksista, pitäisköhän ne hankkia tänä vuonna? Oon hiihtäny viimeks yläasteella. Öhh, kymmenen vuotta sitten. Hiihto on kyllä niin tehokas liikuntamuoto, jossa koko kroppa tekee töitä. Pelottaa vaan se, että jääkö sukset varaston perälle heti alkuhuuman jälkeen niin kuin luistimille kävi muutama vuosi sitten? Hmm.. pitää harkita vielä vähän..

Onneksi kävelylenkit on ilmasia - ja pakollisia myös tuon nelijalkaisen vuoksi. Koira parka palelee, mutta harmi kun ei kenkiäkään ressukka huoli. Pitäis ostaa jotkut tukevat ja mukavat pikku popot pienelle ja pikkuhiljaa tottuttaa kaveria niihin. Itellä on kyllä erittäin lämmintä tallustaa joululahjaksi saamillani huopikkailla mutta toi rimppakinttu onkin sit ihan eri juttu. Onneks sillä on toi toppatakki karvakauluksella niin pitää sentään suurimman osan tosta kropasta lämpimänä :D

Huomenna taas perusteiden pariin Poltteelle! Nyt ollaan käyty läpi kahvakuulalla etuheilautus, kyykkyjä, tasapainoa, lämmittelyitä.. Toi lämmittely on ehdottomasti mun heikkolenkki. Kyllä mä aina vähän juoksen ja teen muutaman sarjan tulevaa liiketta pikkupainoilla ja useammalla toistolla, mutta pitäis kunnolla käydä läpi kaikki nivelet ennen kun lähtee repii noita tankoja ylös. Tästä seurasi nimittäin TAAS pakaran venähdys.. Eihän tuosta aikasemmasta ole kuin viikko. Onneks sentään eri pakara. Tyhmästä ja laiskasta päästä kärsii koko paketti, joten ens kerralla panostan kyl tähän puoleen. Onneks pakara tuli kuntoon ja nyt seuraavana päivänä. Huomenna käydään läpi työntöjä! Jes :)

Vuoden 2014 lupaukset

Vuosi vaihtui suhteellisen rauhallisissa meiningeissä, jälleen porukoiden luona. Aluksi ajatus oli lähteä jonnekkin kavereille, mutta kun kaikki olivat hajaantuneet ties minne, niin päätettiin olla vain porukoilla - ja hyvä niin! Oli nimittäin todella mukavaa oleskella, syödä hyviä omatekemiä hamppareita, juoda kuoharia, jutella pitkään.. Alkuun tulee kuvapläjäys, lopussa hieman tekstiä omista lupauksistani kuluvalle vuodelle.

 Tinausta koitettiin ensin perinteisesti liedellä, mutta eihän se tietenkään induktioliedellä onnistunut. Seuraavaksi kokeiltiin vesihauteessa kattilassa :D No eipä se riittävän kuumaksi siinä tietenkään tullut. Kynttilän liekkikin pääsi kokeiluun, mutta lopulta isä muisti olemassa olevan trangian, jolla saatiin nopeasti tinat sulatettua ja valattua.

Hmm, mitäköhän tää mun valaama tina meinaa?

Oon lukenu paljon eri blogeista siitä, kuinka porukka ei ole tehnyt mitään lupauksia uudelle vuodelle ja ne ovat turhia jne.. Itse olen erimieltä. On tavallista, että syksy (uusi lukukausi) ja uusi vuosi ovat niin sanotun "uuden elämän aikaa". Tehdään muutoksia ja pyritään parempaan. Mun mielestä se on erittäin hienoa! Tietenkään muutoksien ei tarvitsisi juuri tällöin tapahtua, mutta hyvä että edes tällöin. Ehkä se selkeyttää omia tavoitteita ja helpottaa aloittamista, kun muutos pääsee alkamaan jotenkin konkreettisesti ajan vaihduttua. Myös se, että suuri osa ajattelee näin, motivoi omaa aloittamista ja saa tsemppiä muista, esim. uudesta yhdessä aloitetusta harrastuksesta.

Usein lupaukset liittyvät omiin elämäntapoihin ja terveyteen - omat elämäntavat ovatkin erittäin suuressa merkityksessä terveyteen. Ei ole tyhmää päättää, että nyt jätän alkoholin ja tupakan ym.  Tärkeintä on pyrkiä pitämään lupauksistaan kiinni. Tämän vuoksi ei kannata laittaa itselleen alkuun liikaa haasteita, vaan aloittaa hiukan rauhallisemmin. Tupakanpolttoa kannattaa ehkä vähentää vähitellen, ensin päättää polttaa vain viikonloppuisin jne, ja kuntoilussa aloittaa ensin 2-3 kertaa viikossa sen sijaan että alkaisi heti käymään lenkillä joka päivä.

 Myös omat lupaukseni liittyvät juurikin näihin terveysasioihin:

1. Karkki-/herkkupäivä vain kerran viikossa (pe tai la)
2. Kuntosalilla käyntiä aktiivisesti
3. Säännöllinen ja terveellinen ruokailu
4. Juo riittävästi vettä päivittäin (2- 2,5litraa)

1. Karkkipäivä on tähän mennessä onnistunut yli odotuksieni. Ajattelin tämän olevan tosi haastavaa, sillä oon kuitenkin tykänny napostella vähän jotain lähes joka päivä ja töissäkin on aina jotain hyvää tarjolla. Aloitin tämän heti 1.1, ja olin alkuun lähes kaksi viikkoa ilman herkkuja! Sitten kun karkkipäivä koitti, päätin syödä paaaljon herkkuja. Lopulta mun ei tehnytkään niin paljon enää mieli. Jos mulla kuitenkin on tullut mielihaluja makeaan, en ole sortunut kaapeissa lymyäviin suklaakonvehteihin. Hätävarana on toiminut erinomaisesti persimon-hedelmä . Persimon on erittäin makea ja helppo hedelmä, sillä siinä ei ole kiviä tai isoja siemeniä ja sen voi syödä kokonaan kuorineen. Lisäksi olen napsinut hiukan Cocovin trailmix pussista marjoja ja pähkinöitä jos herkkuhammasta on kolottanut. Tähän kolotuksen hoitoon tosin ei onneksi ole ollut (vielä) pahemmin tarvetta, mutta trail mix -pussista on tullut kuitenkin otettua silloin tällöin pieni kourallinen esim. välipalan yhteydessä.

2. Aloitin uudella kuntosalilla, jo varmasti muutamille tutuksitulleella Polte-salilla. Oon ihan rakastunut salin tunnelmaan, tiloihin, valmentajiin - kaikkeen! Innolla odotan pääsyä treenaamaan. Nyt käyn parhaillaan peruskurssilla, jossa käydään perusliikkeitä läpi ja paneudutaan siis eritoten tekniikkaan (kyykyt, mave, tyntö, tempaus ym). Katsotaan tuleeko musta jonkinsortin crossfit hullu ;) . Leuanvedot on kehittyny ihan mielettömästi ja saan putkeen 2 puhasta leukaa! Sellaisia "ei täysin puhtaita", joissa kädet jäävät hiukan koukkuun ala-asennossa, menee muutamia, ainakin 4-5.

3. Ruokailu on ollut nyt erittäin säännöllistä. Aiemmin saatoin syödä (lähinnä vapaapäivisin) ainoastaan aamulla, ehkä jonkin pienen hedelmän päivällä ja vasta illalla ruoan - ruokaväli saattoi olla helposti 8h. Työpäivinä ruokailut on ollu aina säännöllisiä taukojen vuoksi. Nyt tähän kuitenkin on tullut muutos. Tarkkailen enemmän mitä suuhuni laitan (laatua) ja kuinka paljon ja kuinka usein. Salilla käynnin vuoksi nyt on useammin nälkä ja annoskoot pysyvät järkevinä. En kuitenkaan punnitse ruokiani tai muuta, vaan katson että syön sen verta että oloni on kylläinen ja vältän tiettyjä ruoka-aineita ja lisään tiettyjä. Tästä aiheesta voisinkin kertoa hiukan lisää. Voisin myös tehdä jonkin postauksen mun superfoodeista ym höpötyksistä :D 

4. Veden juonti on jotenkin tosi vaikeeta. Mulla harvoin tekee mieli juoda, ja janokaan ei pääse sillätavalla yllättämään. Se että kannan vesipuolloa mukana, ei tarkoita että myös joisin sen - saattaa olla että kannan sen puolenlitran vesipullon täytenä kotiin. Tähän on auttanut ihan oikeasti kännykkään ladattava sovellus, Water your body. Jos haluat, niin se muistuttaa sinua huikkaamaan vettä tietyin väliajoin niin, että päivän vesitarpeesi tulee täytettyä. Tästä sain vinkin Kristan blogista! Kiitos ;) Alkuun on kyllä raivostuttavaa ravata vessassa alvariinsa, mutta kyllä se kroppa siihen tottuu. Kristan blogissa oli erinomainen kukkaruukku-esimerkki tähän.

Tsemppiä kaikkien uuden vuoden lupauksiin! Sanotaan, että lupauksistaan on helpomi pitää kiinni, kun ne ovat muidenkin tiedossa/nähtävillä. Jos haluat, niin kirjoitappa kommentti lupauksestasi niin tsempataan toinen toistamme lupauksen pitämiseksi :)

Vuoden 2013 loppu

Joulu ja vuoden vaihde ovat menneet täysin hujauksessa. Uudelle vuodelle on tehty lupauksia ja niistä on tähän mennessä pidetty kiinni! Johan tässä ollaan tammikuun puolivälissä kuitenkin ;) Vaikka joulusta on jo lähes kuukausi aikaa, voisin esitellä muutamalla kuvalla miltä minun jouluni näytti. Uskon, että kaikki ovat jo ohittaneet joulun aikapäivää sitten ja katsovat jo tulevaa innokkaina - niin minäkin! Haluan kuitenkin käydä ensin vuoden 2013 loppuun ennen kuin voin aloittaa kertomaan vuodesta 2014, hihhi.. Joten pistetääs muutama kuva esille:

 Joulun tuntua omassa kodissa..

 Perinteiset lahjaksi menevät joulusinapit näyttivät tällä kertaa tältä.

 Vihdissä jouluaattona vanhempien luona. Huomaa ihanan vihreä nurmi!

 Siskon kanssa jouluhuumassa

 Ensin lapset avaavat paketit..

.. ja sitten aikuiset ;)

Viikonlopun kattaus

Eilen sunnuntaina meille tuli hieman ruokavieraita kun vanhempani, mummi ja mummin mies sekä siskoni tulivat kylään. Kaiken kanssa tuli ihan mieletön kiire, kun rikki mennyt auto ei ole tullut kuntoon. Autottomuuden takia en ehtinyt tehdä valmisteluita ja kaupassa käyntiin meni enemmän aikaa ym. 

Kattaukseen oli tarkoitus lisätä keskimmäisiin tuoliin lampaantaljat, jotka ovat edelleen kaupassa. Lisäksi jouluista fiilistä lisäämässä piti olla joulukuusi, joka myöskin on edelleen hankkimatta. Katsotaan ehdinko edes täksi jouluksi kuusta saamaan, kun tarkoitus olisi jo perjantaina lähteä Tampereelta pois, eikä sitä kuusta kai yhen illan takia kannata hankkia.. :/ Olisin halunnut tehdä myös kukka-asetelman jouluruusua käyttäen, mutta onneks mummi toi tullessaan tuollaisen kukan joka oli kuin nenä päähän tähän pöytään!

Metsänantimista sain koristeet tehtyä lautasille - katajan oksa, puolukan varpu ja kanervan latva pääsivät samaan kimppuun juuttiköydellä sidottuna. Tarkoitus oli laittaa vielä kanelitanko, mutta noh, kiire yllätti.

Päivä oli ihana! Oli kiva syödä kauan ja jutustella niitä näitä, kitaran säestyksellä päädyimme hiukan laulelemaan niin joulu- kuin muitakin lauluja. Sisko jäi vielä yöksi ja katsottiin yks leffa ja otettiin rennosti. Täydellinen sunnuntai! Hetki sitten saattelin siskon takaisin kotimatkaan kohti Helsinkiä, ja nyt odottelen kotosalla jospa autokorjaaja ottaisi pian yhteyttä.. Oon niin turhautunut ton auton kanssa :(

Tässä ainut kuva musta, josta edes saa vähän selvää :D Ei oikein ollut muilla tuon mun kameran käyttö hallussa, hih..

Autoaddikti

Jep, tänään sen viimeistään huomasin. Olen autoaddikti.

Ostettiin kesällä auto, koska muutettiin kauemmas keskustasta, työmatkakin hiukan piteni ja kulkeminen eripuolille Etelä-Suomea koiran kanssa sukuloimassa helpottuisi. Ostos oli erittäin hyvä päätös ja helpottaa arkea selkeästi, kaupassa käyntikin on paljon simppelimpää kun pystyy kerralla ostamaan enemmän, eikä tämän vuoksi tarvitse ravata useaan  kertaan viikossa kaupassa.

Noh, tämän ei todellakaan pitänyt olla mikään yksityisautoilun puolustuspuhe (suosin myös julkisia!). Tänään nimittäin uskollinen ystäväni teki minulle temput. Tai no, itseasiassa mä tein temput sille, josta ite kärsin seuraukset. Olin lähdössä töihin kiireen vilkkaa, tarkoitus oli käväistä postissa lähettämässä joulukortit matkaan. Hipsin hissillä odottavasti ja kiireisin fiiliksin kellarikerrokseen ja sieltä auton luo halliin.

Painoin avaimista ovia auki, mutta mitään ei tapahtunut, no aina välillähän se reistailee - ehkä avaimista on patterit lopussa? Heitin laukun pelkääjän paikalla ja avaimet virtalukkoon, turvavyö päälle ja starttaus. Auto? Haloo? Yskäise edes?

Olin sitten edellisenä iltana unohtanut irrottaa erillisen penkinlämmittimen tupakinsytyttimestä, ja yön aikana se oli mukavasti tuhlannut kaiken akun. Jes, kiitos vain! Nyt jää sitten joulukortit lähettämättä ja töistäkin vielä myöhästyn - itkuhan siinä tuli. Tavallinen reaktio mulle, kun taphatuu jotain yllättävän ikävää, joka pilaa suunnitelmat eikä itse voi vaikuttaa asiaan. Jep, itkupilli.

No ei muuta kun pikapikaa kortit takas kämpille ja juoksujalkaa bussille. Lopulta en myöhästynyt töistä minuuttiakaan ja joulukortit ehtii lähettää vielä huomennakin. Auto sensijaan ei käynnistynyt edes kaverin auton avustuksella, joten ihana avokki ( ihana sana jesss) kävi kultaisesti ostamassa akkulaturin, ja katsotaan osattaisko sillä ladata se akku taas toimintavalmiuteen- viikonloppuna olisi ihan jäätävästi menoa ja touhua johon tarviin meidän AUTOA! Joten hope so osataan hoitaa homma.

Tällainen tarina tänään, hyvää yötä!

Ideapark

Hjellou,

tänään oli vapaapäivä vol.2, ja se tuli kulutettua lähinnä kaupoilla etsien viimeisiä joululahjoja (jotain jäi vieläkin puuttumaan..) ja muuta krääsää. Hieman pöytäliinaa ja muutama pallo kuuseen lisää - mieheke kysyi tänään oonko alkanut keräilemään niitä. No jooh, siltä vähän tuntuu!

 Punasin huulet tummiksi ja sitten läksin liikkeelle, Sokoksen kautta Ideaparkkiin. Olo onkin nyt ihan tööt. Itseasiassa olo on nyt jostain syystä aika huono, heikottaa ja päätä särkee.. En osaa sanoa mistä johtuu, parasta mennä lepäämään että jaksaa palata arkeen huomenna!

PS. Ideaparkissa oli esillä aivan mielettömiä piparkakkutaloja! Ihan kaikenmoisia, ja äänestääkin olisi saanut parasta! Itselle valinta oli liian vaikea, niin jäi tällä kertaa äänestämättä. Tässä kuitenkin muutama foto kyseisistä ihanuuksista. Toi nro. 9. on niin hellyyttävä <3