Jag. I. Yo. Minä.

Jag tänkte jag ska skriva på svenska därför jag har inte skrivit ingenting på svenska efter gymnasiet. Och jag tror det finns anledning.. Jag kan inte minnas ingen ord - eller grammar! :D okej, det är bättre att jag skriva på finska här ytterligare. 

Or should I write in english? I don't think so, because my english is terrible too! Maybe I should use these languages more and then some day I'm self-confident enough to use these in public.  

Hablo español tambien, pero no muy bien. Es por eso que yo no escribo más en español. :D

Okei, hienoa! Pitäisköhän tosiaan puhua ja KIRJOTTAA noilla kielillä enemmän! Ihan järkyttävää miten vähän sitä enää muistaa mistään mitään, kun ei joudu pääse käyttämään niitä. Ja juuh, ei varmaan edes tarvitse mainita mistään virheistä, uskon niitä olevan mutta se ei nyt ollut tässä se pointti :D.

 Tykkään hirmusti kielistä, mutta oon aina ollu surkee oppimaan niitä. Kaikki juontaa varmasti juurensa ala-asteelle, jolloin meidän englanninopettajamme oli suorastaan surkea, eikä hänellä ollut kummoista motivaatiota ja innostusta opettaa kyseistä kieltä kunnolla. Yläasteella kaikki olikin todella vaikeaa, vaikka numerot mulla olikin ihan ok silloin. Preppasin vaan kunnolla kokeisiin ja sen jälkeen unohdinkin kaiken.

 Ruotsin kieleen mulla oli valmiiksi jo sellainen asenne, etten halua sitä oppia. Ihan niin kuin periaatteessa, koska ruotsi on blää! No nyt kaduttaa, ja aika paljon. Ei sillä että ruotsilla nyt niin kauhesti mitään tekisin sinänsä, mutta olisihan se nyt hienoa sitä osata, kun sellainen mahdollisuus on vielä tarjottu. Ja olisi siitä kai ollut vähän hyötyä viime viikon Tukholman reissulla ;)

Kielitaitoisia ihaillen päätin vielä lukiossa kokeilla espanjaa, joka kuulostaa aivan ihanalta! Alkuun se sujuikin ihan kivasti, mutta heti kun päästiin aikamuotoihin niin meikä pomppas kurssilta pois - ei kiitos, liian vaikeeta ja nyt ei ole motivaatiota ottaa tällaisia haasteita. Tyhmä, tyhmä, tyhmä..

Jos nyt pääsisin antamaan terveisiä Tanja 9v:lle niin kehottaisin oikeasti panostamaan siihen englantiin vaikka opettaja ei miellyttänytkään! Ja samaten sanoisin Tanja 13v:lle, että ruotsi on oikeesti ihan jees, eikä siitä ole mitään haittaa jos osaa sitä! Ja kolmanneksi vielä Tanja 16v:lle - älä luovuta heti jos joku tuntuu vaikealta, vaan panosta siihen vielä enemmän ja tee TÖITÄ sen eteen. Lukiossa tosin jouduin tekemään aika paljonkin töitä opintojen eteen, toisin kuin monet kaverini silloin. Pänttäsin ja luin jotta pärjäsin, joten ehkä kaikkeen ei vain riittänyt energiaa tuolloin, ja tällöin kärsi mm. kieltenopiskelu. Lisäksi tällöin saattoi myös kiinnostaa vähän enemmän muut jutut, kuten kaverit ja poikaystävät ym..

Hmm, en tiedä mistä innostus tähän tekstiin tuli - ehkä päättyvästä keväästä ja tulevista ylioppilaista? Ehkä mietteistä omien jatko-opintojen suhteen (tai lähinnä jatko-opinnottomuuden suhteen)? Vaiko ylipäätään eri kielistä viimeisimmän reissun seurauksena? Ainahan voi koettaa opiskella kotona itsenäisesti (hah, montakohan kertaa olen espanjankin aloittanut kotona uudelleen ja edennyt max. lukuun 3) tai mennä esimerkiksi kansanopistoon opiskelemaan. Kaipa tätäkään on turha murehtia jos en sen eteen mitään tee.

Mutta tuntuuko kieltenopiskelu nyt tärkeältä? No ei. Tällä hetkellä tärkeimmältä tuntuu ruokavalio, liikunta, terveys, työt.. Voi olla että opiskelut on mun osalta opiskeltu - toistaiseksi. Katsotaan sitten joskus aikaisintaan muutaman vuoden päästä uudelleen miten on. Nyt olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen ja koitan nauttia siitä mitä on, eikä sitä mitä voisi olla. Näin on hyvä.

Vuoden 2014 lupaukset

Vuosi vaihtui suhteellisen rauhallisissa meiningeissä, jälleen porukoiden luona. Aluksi ajatus oli lähteä jonnekkin kavereille, mutta kun kaikki olivat hajaantuneet ties minne, niin päätettiin olla vain porukoilla - ja hyvä niin! Oli nimittäin todella mukavaa oleskella, syödä hyviä omatekemiä hamppareita, juoda kuoharia, jutella pitkään.. Alkuun tulee kuvapläjäys, lopussa hieman tekstiä omista lupauksistani kuluvalle vuodelle.

 Tinausta koitettiin ensin perinteisesti liedellä, mutta eihän se tietenkään induktioliedellä onnistunut. Seuraavaksi kokeiltiin vesihauteessa kattilassa :D No eipä se riittävän kuumaksi siinä tietenkään tullut. Kynttilän liekkikin pääsi kokeiluun, mutta lopulta isä muisti olemassa olevan trangian, jolla saatiin nopeasti tinat sulatettua ja valattua.

Hmm, mitäköhän tää mun valaama tina meinaa?

Oon lukenu paljon eri blogeista siitä, kuinka porukka ei ole tehnyt mitään lupauksia uudelle vuodelle ja ne ovat turhia jne.. Itse olen erimieltä. On tavallista, että syksy (uusi lukukausi) ja uusi vuosi ovat niin sanotun "uuden elämän aikaa". Tehdään muutoksia ja pyritään parempaan. Mun mielestä se on erittäin hienoa! Tietenkään muutoksien ei tarvitsisi juuri tällöin tapahtua, mutta hyvä että edes tällöin. Ehkä se selkeyttää omia tavoitteita ja helpottaa aloittamista, kun muutos pääsee alkamaan jotenkin konkreettisesti ajan vaihduttua. Myös se, että suuri osa ajattelee näin, motivoi omaa aloittamista ja saa tsemppiä muista, esim. uudesta yhdessä aloitetusta harrastuksesta.

Usein lupaukset liittyvät omiin elämäntapoihin ja terveyteen - omat elämäntavat ovatkin erittäin suuressa merkityksessä terveyteen. Ei ole tyhmää päättää, että nyt jätän alkoholin ja tupakan ym.  Tärkeintä on pyrkiä pitämään lupauksistaan kiinni. Tämän vuoksi ei kannata laittaa itselleen alkuun liikaa haasteita, vaan aloittaa hiukan rauhallisemmin. Tupakanpolttoa kannattaa ehkä vähentää vähitellen, ensin päättää polttaa vain viikonloppuisin jne, ja kuntoilussa aloittaa ensin 2-3 kertaa viikossa sen sijaan että alkaisi heti käymään lenkillä joka päivä.

 Myös omat lupaukseni liittyvät juurikin näihin terveysasioihin:

1. Karkki-/herkkupäivä vain kerran viikossa (pe tai la)
2. Kuntosalilla käyntiä aktiivisesti
3. Säännöllinen ja terveellinen ruokailu
4. Juo riittävästi vettä päivittäin (2- 2,5litraa)

1. Karkkipäivä on tähän mennessä onnistunut yli odotuksieni. Ajattelin tämän olevan tosi haastavaa, sillä oon kuitenkin tykänny napostella vähän jotain lähes joka päivä ja töissäkin on aina jotain hyvää tarjolla. Aloitin tämän heti 1.1, ja olin alkuun lähes kaksi viikkoa ilman herkkuja! Sitten kun karkkipäivä koitti, päätin syödä paaaljon herkkuja. Lopulta mun ei tehnytkään niin paljon enää mieli. Jos mulla kuitenkin on tullut mielihaluja makeaan, en ole sortunut kaapeissa lymyäviin suklaakonvehteihin. Hätävarana on toiminut erinomaisesti persimon-hedelmä . Persimon on erittäin makea ja helppo hedelmä, sillä siinä ei ole kiviä tai isoja siemeniä ja sen voi syödä kokonaan kuorineen. Lisäksi olen napsinut hiukan Cocovin trailmix pussista marjoja ja pähkinöitä jos herkkuhammasta on kolottanut. Tähän kolotuksen hoitoon tosin ei onneksi ole ollut (vielä) pahemmin tarvetta, mutta trail mix -pussista on tullut kuitenkin otettua silloin tällöin pieni kourallinen esim. välipalan yhteydessä.

2. Aloitin uudella kuntosalilla, jo varmasti muutamille tutuksitulleella Polte-salilla. Oon ihan rakastunut salin tunnelmaan, tiloihin, valmentajiin - kaikkeen! Innolla odotan pääsyä treenaamaan. Nyt käyn parhaillaan peruskurssilla, jossa käydään perusliikkeitä läpi ja paneudutaan siis eritoten tekniikkaan (kyykyt, mave, tyntö, tempaus ym). Katsotaan tuleeko musta jonkinsortin crossfit hullu ;) . Leuanvedot on kehittyny ihan mielettömästi ja saan putkeen 2 puhasta leukaa! Sellaisia "ei täysin puhtaita", joissa kädet jäävät hiukan koukkuun ala-asennossa, menee muutamia, ainakin 4-5.

3. Ruokailu on ollut nyt erittäin säännöllistä. Aiemmin saatoin syödä (lähinnä vapaapäivisin) ainoastaan aamulla, ehkä jonkin pienen hedelmän päivällä ja vasta illalla ruoan - ruokaväli saattoi olla helposti 8h. Työpäivinä ruokailut on ollu aina säännöllisiä taukojen vuoksi. Nyt tähän kuitenkin on tullut muutos. Tarkkailen enemmän mitä suuhuni laitan (laatua) ja kuinka paljon ja kuinka usein. Salilla käynnin vuoksi nyt on useammin nälkä ja annoskoot pysyvät järkevinä. En kuitenkaan punnitse ruokiani tai muuta, vaan katson että syön sen verta että oloni on kylläinen ja vältän tiettyjä ruoka-aineita ja lisään tiettyjä. Tästä aiheesta voisinkin kertoa hiukan lisää. Voisin myös tehdä jonkin postauksen mun superfoodeista ym höpötyksistä :D 

4. Veden juonti on jotenkin tosi vaikeeta. Mulla harvoin tekee mieli juoda, ja janokaan ei pääse sillätavalla yllättämään. Se että kannan vesipuolloa mukana, ei tarkoita että myös joisin sen - saattaa olla että kannan sen puolenlitran vesipullon täytenä kotiin. Tähän on auttanut ihan oikeasti kännykkään ladattava sovellus, Water your body. Jos haluat, niin se muistuttaa sinua huikkaamaan vettä tietyin väliajoin niin, että päivän vesitarpeesi tulee täytettyä. Tästä sain vinkin Kristan blogista! Kiitos ;) Alkuun on kyllä raivostuttavaa ravata vessassa alvariinsa, mutta kyllä se kroppa siihen tottuu. Kristan blogissa oli erinomainen kukkaruukku-esimerkki tähän.

Tsemppiä kaikkien uuden vuoden lupauksiin! Sanotaan, että lupauksistaan on helpomi pitää kiinni, kun ne ovat muidenkin tiedossa/nähtävillä. Jos haluat, niin kirjoitappa kommentti lupauksestasi niin tsempataan toinen toistamme lupauksen pitämiseksi :)

Itsenäisyyspäivän ajatuksia ja yksi menovinkki!

Moi!

Eilinen itsenäisyyspäivän ilta meni nopeasti ja melko huomaamaatta töissä, joten mitään sen juhlavampaa touhua ei mun osalta ollut. Kotona katsoin areenasta ensimmäisen osan kättelystä ja järkytyksekseni luin uutisia netistä.. Voi miten mua harmittaa tuollainen väkivaltainen mellakointi, eikö muka ole muuta keinoa tuoda epäkohtia esiin kuin rikkoa julkisia paikkoja ja luoda tollasta sekasortoa? 

Itsenäisyyspäivänä on jo monen vuoden ajalta tullut perinteeksi katsoa presidenttiparin kättely. Toki se on pirun ykstoikkosta katsoa kolme tuntia kättelyä, mutta kyllä se pukuloisto on nähtävä - ja toki ne flopit siellä seassa. Nyt on vielä toinen osa kättelystä katsomatta, että vielä ei voi sanoa kuka nousi omaksi pukukuningattareksi. Tai miksi ei myös kuninkaaksi! Tänä vuonna juhlien järjestettyä täällä Mansessa, oli pukukoodikin joustavampi, joten monipuolisuuttakin näkyi enemmän asuissa. 

Joka vuosi mua kuitenkin liikuttaa nähdä ne vanhat sotaveteraani papparaiset ja mummu-lotat, joilla on lottapuvut päällä. Mua kiehtoo hirmusti suomen historia sota-ajoilta, ja kunnioitus veteraaneja kohtaan on tässä mielessä suuri. On jotenkin todella uskomatonta pohtia, kuinka erilaista se elämä on silloin ollut, ja jotkut on eläny sieltä päivistä asti tähän päivään! Toki sisällissodan aikaan eläneet ovat silloin olleet ihan pieniä vauvoja ja lapsia, mutta lähinnä tarkoitinkin talvi- ja jatkosotaa.

Kuvituksena päätin käyttää perisuomalaisia kuvia, jotka nappasin paripäivää sitten. Tai ainakaan mun mielestä puolukanvarvut ja kaneravat eivät voisi enempää suomalaisia olla :)

Onnea itsenäinen Suomi 96v.

PS. Täällä Treellähän on tänään ja huomenna (7.-8.12.) Desingtori Joulu Pakkahuoneella, ja ehdin jo itsekin pyörähtää siellä! Käykää toki kurkkimassa, löytyyko sieltä mitään kivaa - sisäänpääsyhän on ilmainen. Itse nappasin muutamat joululahjat sieltä mukaan, joten en viitsi esitellä omia löydöksiä.

Mutta erittäin monipuolisesti siellä on tarjolla vaatteita, asusteita ja sisustustavaraa! Tarjouksiakin näytti olevan tosi kivasti. Mm. tätä pimeää vuodenaikaa ajatellen oli siellä ihania ja persoonallisia heijastimia monella myynnissä. Tekisi vielä mennä uudestaan kurkkimaan kunnolla, ehkäpä mä käynkin vielä huomenna toisen kerran ;)

I may not be there yet, but I'm closer than I was yesterday

Huh. Tää kuukaus on ollu ihan älytön! Näin taaksepäin kun muistelee, niin tapahtumaa on kyllä riittänyt joka lähtöön - ja siksipä tää blogi ei oo päivittynyt juurikaan.

Tähän kuukauteen on sisältyny mm. shoppailua Helsingissä ja niiden ostosten hävittämista + löytämistä!, teatteria, hyvää ruokaa ja seuraa..

 .. syntymäpäiviä, hautajaiset..

... ulkoilua, elämäni ensimmäinen rekiajelu ja ensimmäiset avantouinnit ( = siis kaksi pikapika-kastautumista jääääätävään veteen)...

.. ja paljon koiratouhua oman ja muiden koirien kanssa.

 Ikävien ja iloisten juttujen keskellä on ollut yksi muukin aikaa, vaivaa ja energiaa vievä juttu, mutta siitä en halua ainakaan vielä täällä puhua. Tämän vuoksi siis blogi - ja harmiksi myös liikunta on jäänyt täysin ulkopuolelle.

Nyt on ollut kuitenkin aivan järkyttävän ihania ilmoja, ja muutamista blogeista inspiroituneena taidan mennä vetäisemään vuoden ensimmäisen ulkolenkin. Kevyt 5km olisi näin alkuun suunnitelmissa, katsotaan millainen riman alitus siitäkin tulee - toivottavasti saan itseni edes liikkeelle! Vietän nimittäin vapaapäivää YKSIN kotona, joten toivon ettei leffat ja suklaamunat houkuttele liikaa jäämään sohvan pohjalle..

Kroppa on ainakin rapissut ihan järkyttävästi. Miksi sen pitää mennä niin, että tulosten saamiseen menee ihan älyttömästi aikaa ja vaivaa, mutta niiden nollaamiseen menee vain pieni hetki? Ärsyttää suunnattomasti että alkuvuoden rehkiminen on mennyt ihan hukkaan, sillä nyt olen vähintään samassa pisteessä kuin muutama kuukausi sitten. Omapahan on syyni, mutta toisaalta joskus täytyy vain priorisoida asioita uusiksi, ja tällä kertaa liikunta jäi listan loppuosaan. Plöö. Noo, peli ei ole vielä menetetty! Kesäkunto ja bikinit, here we come!

Always wear your invisible crown

Kuvia eiliseltä koiranulkoilutuslenkiltä. Taivas oli täysin sininen ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen - jotenkin nuo pilvet ilmestyivät juuri lenkin ajaksi! Tänäänkin aurinko paistaa siniseltä taivaalta, mutta tuuli on hyytävän kylmä.. Kevät, tule jo?

Tänään vietetään kansallista naistenpäivää. Pohdiskelin herättyäni naiseutta itsessäni ja yleisesti maailmalla. Lopputulos pohdinnoissani oli, että saan olla mielettömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut syntyä Suomeen. Täällä naisella on oikeuksia ja arvoa enemmän kuin monessa muussa maassa. Ihanteellista olisi, jos jokaisessa maassa nainen saisi tuoda ilmi omat mielipiteensä ja näkemyksensä! Näin ei kuitenkaan ole, edes Suomessa nainen ei ole täysin tasavertainen miehen kanssa. Tänään on kuitenkin yksi päivä vuodesta, jolloin herätään laajemmin ajattelemaan naisten asemaa  maailmalla - tyttöjen pakkoavioliittoja, väkivallan uhreja, naisia joilta kielletään työn teko, naisia joilla on poistumiskielto kotoaan.. Eri järjestöjen kautta on mahdollista tuke mm. lahjoituksina näitä naisia, ja taidanpa itsekin selvittää, josko sitä antaisi rahallisentuen joillekkin heikko-osaisille siskoille?

Heikko helmikuu. Mahtava maaliskuu?

 Viimeiset pari viikkoa on mennyt äärettömän nopeasti, niin nopeasti etten ole näköjään täälläkään ehtinyt käydä! Oikeastaan koko helmikuu tuntui häviävän jonnekkin. Helmikuu oli muutenkin mulle vähän heikko lenkki syömisten ja liikkumisen suhteen. Nojuu, salikertoja ei tainnut jäädä väliin kuin kaksi, mutta sekin on jo liikaa. Ruokailuissa tuli lipsuttua sitten liikkumisenkin edestä (huomattavasti pahempi näin päin), sillä herkut maistuivat välillä vähän liikaa.

Nyt on kuitenkin taas saatu ruotu tähän meininkiin, ja maaliskuu on lähtenyt käyntiin positiivisen aurinkoisena (ja kylmänä).

Koska mulla ei nyt juurikaan ole mitään tähdellistä sanottavaa - kun tän päivän treenitkin meni jotenkin ihan surkeesti - niin laittelen tähän kuvia viime viikoilta. Kaksi kertaa koetin tehdä "Päiväni kuvina" postausta, mutta vaikka aamupäivästä sain napsittu hyvin kuvia, iltaa kohden kuvien ottaminen väheni ja illalla en jostain syystä vain jaksanut tehdä postausta. Tuli myös tunne, että onko sellaisella postauksella edes mitään mieltä.. No, en tiedä onko seuraavissa kuvissakaan mitään mieltä, mutta isketään ne eetteriin nyt kummiski.

Weetabixit ovat löytäneet tiensä meidän talouteen, ja niitä oon syönyt valehtelematta joka aamu sen kahden viikon ajan. En osaa sanoa näiden terveellisyydestä, mutta tuskin paljon poikkeavat esim puurosta? Vai osaako joku sanoa näistä enemmän? Kuituja niissä ainakin tuntuu olevan ihan mukavasti.

 Palautusjuomana toimii edelleen tuttu kaava: maitorahkaa, selleriä (unohtui tänään laittaa, hups!), banskua, marjoja, vettä, kananmunaa, pellavansiemenrouhetta ja tarvittaessa pikkuisen hunajaa.

Alla hieman viikon ostoksia. Vihdoinkin oma ghd-rauta, jota en ole vielä ehtinyt kokeilla kuin kerran, ja sekin tuli tehtyä ihan pikapikaa likaisiin hiuksiin :D

Uuden kevättakin ostin Stockmannilta (NOOM-merkkisen), jonka sisäpuolella on kätevä tikattu vuori. Takkia voi siis käyttää niin kylmemmillä kuin lämpöisemmilläkin kevätpäivinä. Vielä en ole saanut takkia käyttöön, kun nuo pakkasasteet ovat olleet senverta korkeita vielä..

Tänään oli tosiaan salipäivä. Tein

• Mave: 60kg 5x2 ja 50kg 6x2
• Penkki: 30kg 3x2 ja 25kg 5x2
• Ojentajat: 10kg kahvakuulalla 8x3, 5x1
• Vatsoja: double crunch 20x3, 10kg  kylkiä kiertäen 20x1/kylki ja 5kg 20x2/kylki

Olo oli täysin voimaton, ja sali tuntui menevän ihan surkeasti. Tein ekaa kertaa mavea 60kg, ja tuntu etten saanut montaakaan toistoa kunnollisella tekniikalla. V-käyrä oli melko korkealla, ja muutama kova sana pääsi hampaiden välistä välillä.. Penkki meni samaten vähän surkeesti, mutta siinä annan itselleni armoa, koska penkkiä olen tehnyt nyt tosi vähän. Vatsat meni kivasti, ojentajat ihan ok. Syytän voimattomuudesta yövuoroja, jotka sotkee kropan kyllä ihan täysin! Onneksi tulee silti käytyä yövuorojenkin välissä salilla, vaikka innostus ei ole tosiaankaan korkeimmallaan tällöin.. Nyt päikkäreille ja sitten viimeinen yövuoro ennen viikonloppuvapaata - JES!